Lauliku lõpusõnad sets lines from Canto L, the final canto of the Kalevala. First written for mixed choir in 2000, revised for male choir in 2002.

Finnish... Read more
Lauliku lõpusõnad sets lines from Canto L, the final canto of the Kalevala. First written for mixed choir in 2000, revised for male choir in 2002.

Finnish original

Jätti kantelon jälille, soiton Suomelle sorean,
kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.
Suuni jo sulkea pitäisi, kiinni kieleni sitoa,
laata virren laulannasta, heretä heläjännästä.
Hevonenki hengähtävi matkan pitkän mentyänsä,
rautanenki raukeavi kesäheinän lyötyänsä,
vetonenki vierähtävi joen polvet juostuansa,
tulonenki tuikahtavi yön pitkän palettuansa;
niin miks' ei runo väsyisi, virret vienot vierähtäisi
illan pitkiltä iloilta, päivänlaskun laulannoilta?
Noin kuulin saneltavaksi, toisin tutkaeltavaksi:

eikä laulaja hyväinen laula tyynni taitoansa.

joka tuulen tuntemahan, ärjynnän älyämähän,
vilussa värisemähän, pakkasessa parkumahan.
Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi
virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja.
Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli;
soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani,
pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni.
Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko,
jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!

oman äitin värttinöillä, veikon veistoslastusilla,
senki piennä, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna.
Vaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille,
la'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.

Close
Ants Soots
 
     
Contact us: classicmusicarchive@gmail.com